keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Aika ihania

Ensimmäisen pionin avautuminen on puutarhan juhlahetki. Pallaksenpioni on aina ensimmäinen, sitä seuraavat muut lajit aina heinäkuulle saakka. Omenapuiden kukinta on alkamassa, silloin koko vanha piha on kuin yhtä suurta kukkahuonetta. Kärhö kiipeää omenapuuhun hentona ja kauniina, vuodesta toiseen.
En meinaa saada valkoisten tulppaanien kauneutta vangittua kuvaan, mutta yritän. Mies murisi lokakuussa kun joutui istuttamaan remontin keskellä vaimon kukkasipuleita, vaan eipä murise enää kun katselee kukkaloistoa lasiverannalta.
Liinataivas taitaa muuttua hetkeksi puutarhataivaaksi, toivottavasti muutos on mieluisa. Itselleni on, sillä moneen vuoteen en ole osannut rauhassa nauttia puutarhastani. Vain rikkaruohot ja kaikki tekemättömät työt ovat hypänneet silmille sitä kiertäessäni, kaunis on enimmäkseen jäänyt kiireessä näkemättä. Puutarha elää tässä hetkessä ja on joka päivä erilainen.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Hyvä päivä

Joku hyvä kasvaa ja vahvistuu. Oma. Tunnen aitoa iloa ja riemua, ajoittain vahvaa. Keinumme pihalla. Teemme voikukkaseppeleitä. Anni katsoo nappisilmillään ja kihertää kun mahaa pussailee. Aurinko paistaa aamuisin makuuhuoneen ikkunasta sisään. Puutarha on tulvillaan tuoksuja.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Sukkasillaan

Varovasti, tunnistaen voimieni vähyyden kuljen huoneesta toiseen sukkasillaan. Hengittelen rauhassa, tunnistan mielestäni nousevia eri ikäisiä tunteita: 'tuo on pelkoa, tuo ekaluokkalaisen häpeää, tuo on vauva-aikaista hätää, tuo puhdasta raivoa.' On hyvin hämmästyttävää tunnistaa oman mielensä rakenteet ja sinne varastoituneet asiat. Varovasti. Sukkasillaan.
Heliotrooppi on ulos menossa, mutta aloitti kukintansa makuuhuoneen ikkunalla. Ihana tuoksu!