skip to main |
skip to sidebar
Liinataivas täytti viime viikolla 1 vuotta. Juhlan kunniaksi arvon sunnuntai-iltana tähän postaukseen kommenttinsa jättäneiden kesken kerän ihanaa Supersocken itsestään kuvioituvaa sukkalankaa.
Aikamoinen vuosi, kiitos että olette eläneet sen kanssani!
Juhla- ja työkengat olivat jääneet remontin jäljiltä jätesäkkiin vaatekaapin nurkkaan. Hui! Siellä olivat lytyssä ja painuneina kiinalaiset satiiniset pionijuhlakengät, joissa pidin erään merkittävän juhlapuheen vuonna -06. Ja niiden lintukuvioiset sisaret. Siellä olivat kahdet Palmrothit, veljen häihin hankitut kultaiset remmiavokkaat ja mustat korkeakantaiset, jotka ostin Helsinki-Vantaan lentokentältä matkalla Hollantiin työkokoukseen. Olikohan se vuonna 2003?
Tuli haikea olo, muistoja, tunnelmia kodin ulkopuolisesta elämästä. Alanko ikävöidä töihin, aikuisten maailmaan? Sellaiseen maailmaan jossa kiirehditään piikkikorko Palmrotheilla? Jossa kukaan ei huuda kuin palosireeni, suuttuessakin vain ilmeillään hillitysti. Hmmm, kieltämättä vähän. Vielä on kuitenkin lähes neljä kuukautta kotielämää jäljellä. Järjestelen kengät kuitenkin jo kaappiin kärki menosuuntaan, odottelemaan ulospääsyä. Mummulta perityt Aino-tossut kyllä pääsevät käyttöön.
