Kenkäpussilla

Juhla- ja työkengat olivat jääneet remontin jäljiltä jätesäkkiin vaatekaapin nurkkaan. Hui! Siellä olivat lytyssä ja painuneina kiinalaiset satiiniset pionijuhlakengät, joissa pidin erään merkittävän juhlapuheen vuonna -06. Ja niiden lintukuvioiset sisaret. Siellä olivat kahdet Palmrothit, veljen häihin hankitut kultaiset remmiavokkaat ja mustat korkeakantaiset, jotka ostin Helsinki-Vantaan lentokentältä matkalla Hollantiin työkokoukseen. Olikohan se vuonna 2003?

Tuli haikea olo, muistoja, tunnelmia kodin ulkopuolisesta elämästä. Alanko ikävöidä töihin, aikuisten maailmaan? Sellaiseen maailmaan jossa kiirehditään piikkikorko Palmrotheilla? Jossa kukaan ei huuda kuin palosireeni, suuttuessakin vain ilmeillään hillitysti. Hmmm, kieltämättä vähän. Vielä on kuitenkin lähes neljä kuukautta kotielämää jäljellä. Järjestelen kengät kuitenkin jo kaappiin kärki menosuuntaan, odottelemaan ulospääsyä. Mummulta perityt Aino-tossut kyllä pääsevät käyttöön.

Taikakahvia

Tämä äiti käynnistyy aamulla kermaisella Taikakahvilla? Millä sinä käynnistyt?

omaksi itseksi

Kävin tänään vuoden tauon jälkeen työpaikallani, Anni oli mukana. Vanhasta tottumuksesta meikkasin aamulla, en osaa mennä töihin meikittömänä, paljaana. Meikkaaminen tuntui ihanalta! Pieni asia, joka kuitenkin on osa aikuista minua. Rakastan huulipunia, aurinkopuuteri toi poskiin sopivasti väriä. Taas yksi pieni askel takaisin minuksi, omaksi itseksi. Onhan äitiyskin olennainen osa minua, mutta viimeisen 8 kuukauden aikana olen ollut niin 110%:sti äiti, että muu minuus on meinannut hävitä. Olkoon syksyn teema siis 'omaksi itseksi'.