Iiris on itse syntymästään saakka kannettu lapsi ja äidin sydämessä sykähtääkin joka kerta, kun hän itse valitsee leikkeihinsäkin liinan. Myös leikkityöt sujuvat paremmin vauva selässä ;-)
Köllöttelyä kauniiden kantoliinojen, lankojen ja koruntekeleiden keskellä. Kotona kolmen lapsen kanssa.
Miehen ja pojan loman viimeiset päivät ovat käsillä. Ihana kesäloma, rento ja kiireetön!
Miehen villasukat valmistuivat elokuun alun kunniaksi. Lanka on itsestään kuvioituvaa Supersockea, sävy miehen itsensä valitsema. Malli ihan perussukka, 16 silmukkaa puikolla.
Oma olo on hyvä.
Sain ystävältä yllätyslahjan, vanhan saksalaisen ruusukirjan Geliebte Rose. Ihana kirja, täynnä ruusukertomuksia ja -runoja, Redoutén ruusukuvien kera.
Avasimme paketin Iiriksen kanssa yhdessä. Heti kirjaa katsottuaan hän lähti määrätietoisesti hakemaan veljen nuottitelinettä ja leikkiviuluaan. Ruusukirja asetettiin nuottitelineeseen. 'Äiti, saanko pitää ruusukonsertin aulassa?' Seurasi mieleenpainuva konsertti, jossa hän leikkiviulullaan soitteli monia ruusulauluja ja jokaisen kappaleen jälkeen hän kumarteli ja otti vastaan suosionosoituksia. Itse jäin ihmettelemään pienen kykyä nähdä kauniit kuvat musiikkina.
Päivän liina on ruusuinen pikkuruu vuodelta -05, pikkuviulistin ensimmäinen liina, jota pikkusisko nyt voi lainata.
...meillä on jo uitu, ajettu formulaa (Ferrarin uusin lupaus asuu meillä), juteltu ystävälle ja syöty mustikkapiirakkaa. Aamun liinana BBSlen Hedelmäcoctail.
Itselläni väsymys alkaa hellittää, sen sijaan mielessä pyörii hämmennys. Miten oman pään saa ymmärtämään, että pitkäaikaiset unelmat ovat nyt toteutuneet ja haaveilun sijaan on aika elää tässä hetkessä? Juuri tästä hetkestä olen haaveillut ja unelmoinut. Pitäisi oppia Läsnäoloa, Kiireettömyyttä, ja Kärsivällisyyttä.